Etiikkaa ja muutosmuotoilua

Heinäkuun helteet ovat ohitse ja on aika päättää myös tämä unelmointikierros kurssin päättyessä viikon kuluttua. Yritin seurata kuuman lomasesongin aikana, olisiko mediassa tarjolla vanhuksiin liittyviä keskustelun aiheita ja muutama toki heinäkuussakin löytyi. 

Porin Suomi-Areenalla oli paneelikeskustelu "suuri hoivakeskustelu" vanhustenhuollosta 11.7. ja seuraavana viikonloppuna Iltalehdellä oli Viikonvaihe-teemana tilastotietoa ja asiantuntijalausuntoja nykyeläkeläisistä otsikolla "IL-jättiselvitys: näin elää eläkeläinen". (Salonen 2016, 1).

Minusta on hienoa, että myös evankelis-luterilainen kirkko ottaa kantaa hoivakeskusteluun, ei SOTE edellä, vaan puhtaasti eettisestä näkökulmasta, yksilön vapauden ja lähimmäisenrakkaudenkin nimissä. Painoarvoa kirkon näkökulmalle tuo se, että arkkipiispa Mäkinen osallistui keskusteluun Porissa, aika vähän on tilaisuuksia ja paneeleita noin ylipäätään, joissa kirkonmiehet, liike-elämän edustajat ja poliitikot istuvat saman pöydän ääressä keskustelemassa yhteisistä asioista ja tulevaisuuden suuntaviivoista. Mäkisen mukaan polittisilla päätöksillä ja ratkaisuilla on vaikutusta siihen, miten yksilö kohdataan hoivatilanteissa.

 ”Mitä enemmän palveluista ja niiden parissa tehtävästä työstä puhutaan talouden, tehokkuuden ja säästöjen kielellä, sitä enemmän hoitosuoritteet tehdään nopeasti ja tehokkaasti ja sitä vähemmän on tilaa kahden ihmisen kohtaamiselle.”  (Kytkin 2016)

Iltalehden vanhusselvityksessä puolestaan sosiaalityön professori Marja Vaarama muistuttaa, ettei nykypävän 65-vuotta täyttäneet eläkeläiset suinkaan ole "vanhuksia", vaan hänen mukaansa varsinainen vanhuus alkaa nykyään vasta 85-vuotiaana. Ikäihmiset ovat myös vauraampia kuin heitä edeltävät sukupolvet, he ovat pääasiassa vapaaehtoisesti valmiita käyttämään omaan hoitoonsa omaa varallisuuttaan ja säästöjään. Terveyskeskusten sijaan käydään yhä enemmän yksityisillä lääkäriasemilla. Nämä uuden sukupolven "airasamulinit" haluavat eläkkeelle jäätyään satsata ensisijaisesti itseensä ja uusia vapaaehtoisia on entistä vaikeampi saada mukaan esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan. (Salonen, 3)

Yksinäisyys on kasvava ilmiö vanhusten parissa. Artikkelin mukaan yksin asuvien vanhusten lukumäärä lähes kaksinkertaistui Suomessa vuosina 1987-2011.  Viime vuoden tilastojen mukaan yli 75-vuotiaista ihmisistä 11,8 % oli kotihoidon asiakkaina, lukumääräisesti noin 56.500 asiakasta. Kaikista yli 65-vuotiaista puolestaan laitoksissa ja muualla kuin kotona asui noin 46.000 ihmistä. Kokonaisuudessaan jotakin hoivapalvelua tarvitsi siis noin joka kymmenes ikäihminen, sillä kaikkien 65-vuotta täyttäneiden määrä Suomessa oli noin 1.123.000 ihmistä. Artikkelissa yksin asuva Hillervo Perttula 75 v. kertoo, ettei hän koe olevansa yksinäinen vaikka puolisoa, perhettä tai lapsia ei olekaan. Ystävät ovat hänen läheisiään ja yhdistystoiminta sekä harrastukset pitävät hänet aktiivisena. 

" En itse nelikymppisenä ymmärtänyt ollenkaan, millaista on eläkeläisen elämä, Hillervo Perttula sanoo." (Salonen, 6)

Otan vielä kolmannen näkökulman vanhuskeskusteluun heinäkuulta. Ylen aamuteeveestä korvani rekisteröivät yhtenä aamuna (27.7.) lyhyen jutun Vantaalta Foibekartanosta, missä vanhusten hoivakodissa jotkut työntekijöistä käyttävät ammattinimikettä "muutosmuotoilija".

Hmm, mielenkiintoista, joten päätin ottaa asiasta ja ideasta hieman tarkemmin selvää. Muutosmuotoilijat ovat henkilöitä, jotka tuottavat elämyksiä hoivakodissa asuville vanhuksille. Kun heitä on tässä kyseisessä työpaikassa enemmänkin, he ideoivat ja suunnittelevat projekteja yhdessäkin, mutta ennenkaikkea elävät hetkessä ja keksivät joka päivälle jotain kivaa toimintaa vanhuksille.  

Elämyksistä Foibe-kartanon omilla Internet-sivuilla kerrotaan näin:

" Foibekartanossa voit hoitaa ja ruokkia kanoja, tanssia juhannustansseja, liikkua luonnossa, käydä kampaajalla tai jalkahoidossa, tehdä puutarhatöitä, nauttia iltapäiväkahvit takkahuoneessa vesijumpan jälkeen..." (Foibekartano 2016) 


Niin kai se on, että en osaa minäkään kuvitella, millaista elämäni on neljänkymmenen vuoden kuluttua, koska peilaan sitä nykyhetkeen. Nyt tuntuu siltä että vanhana haluaisin asua tässä nykyisessä kodissani, haluaisin, ettei lähiympäristö muuttuisi paljoa, vaan säilyisi maaseutumaisena idyllinä edelleen, haluaisin ylläpitää kasvimaata ja hyviä ihmissuhteita myös omiin "kaalimaan tenaviini", haluaisin sähkökäyttöisen, ympäristöystävällisen mopon, jolla voin käydä lähikaupassa läpi vuoden, haluaisin käydä silloin tällöin teatterissa ja konserteissa, haluaisin opetella lisää Chopinin teoksia, haluaisin matkustaa johonkin, haluaisin...olla ja ihmetellä elämän rikkautta edelleen! 

Lähteet:

Foibekartano 2016. Elämykset. Viitattu 1.8.2016. http://www.foibekartano.fi/palvelut/

Kytkin 2016. Heinäkuu. Eriarvoisuus. Viitattu 1.8.2016. http://www.kytkin.fi/arkkipiispa-makinen-ihmisia-ei-saa-erotella-talouden-ja-aseman-mukaan-hoivapalveluissa/ 

Salonen, H. 2016. IL-jättiselvitys: näin elää eläkeläinen. Iltalehti 16.7.2016 Viikonvaihde.